Miksi aloitin koulun Omnian vaatetuspuolella? Mikä sai minut hakemaan sinne? Pitkän opiskelutauon jälkeen? Minä joka olen käynyt lukion vuonna 2006-2010 ja Kelloseppäkoulun erikoismyyjäkurssin vuonna 2013.
Nuorempana ajattelin etten halua ryhtyä opiskelemaan turhaan mitään ja sitten lopettaa. Suhtautumiseni asioisin nimittäin sattuu olemaan joko intohimoinen tai jos kiinnostus lopahtaa niin on kovin vaikea saada asioita loppuun. Ja on ollut vaikea keksiä sellainen ala mihin ei kiinnostus lopahda, missä saa käyttää luovuutta ja parhaimmat puoleni tulevat esiin.
Olen ennenkin harkinnut tätä linjaa, jo suoraan peruskoulun jälkeen vuonna 2006. Ja nyt olen siinä pisteessä että olen täällä. Silloin ajattelin sitä saanko työtä tältä alalta, onko tässä järkeä. Ja sitä ennenkaikkea että riitänkö mä, onko mun taidot tarpeeksi hyvät, osaanko mä. Pelkäsin liikaa epäonnistumista. No koulussahan sitä opitaan?
"Löysin" linjan uudelleen itse asiassa yhden parhaan ystäväni kautta. Hän pääsi itse opiskelemaan, jopa moneen paikkaan (eri alalle, eri paikkoihin) ja puhuin hänelle että mitähän musta tulee, mitä mä voisin tehdä kun haluaisin saada taitoni jotenkin esiin ja hyödyntää niitä. Vaikka voin harrastusmaisesti toteuttaa niitä itse kotona niin oishan se hienoa jos tällä pärjäisin myös työelämässä. Ystäväni siis linkkasi mulle netistä sivun jolla oli vielä täydennyshaku käynnissä tälle linjalle ja vain muutama päivä aikaa hakea. Aloin tosissaan miettimään sitä...
Seuraavaksi tuli pelko ja ahdistus siitä mitä teen vakituisen työni kanssa jos pääsen opiskelemaan, nyt vähenee tulot ja ei se vaan niin helppoa ole käytännössä lopettaa töitä kokonaan, vähentää reilusti. Mulle joka on ollut vuodesta 2010 töissä koko ajan ilman taukoja. Koskaan en ole työttömänä ollut. Ja nyt pitäisi työstä luopua?
Mietin hetken ja mua ois kyllä hirveesti kaduttanut jos en olisi hakenut tänne. Se hetki tuntui stressaavalta kun piti miettiä jatkaako tällä tavalla vai mennä opiskelmaan. Se että en olisi hakenut opiskelemaan, olisi ollut liian helppo ratkaisu. Nyt kun opiskelua on takana n. 2 kk en ole katunut yhtään sitä että olen täällä koulussa ja töitä on vähemmän. Jokainen päivä koulussa on kiva. Meillä on tosi kiva luokka ja ilmapiiri koulussa on hyvä.
Kiitos siis ystävälleni joka rohkaisi mua lähtemään hakemaan kouluun! Hain kouluun jälkihaussa. Pelkäsin hakea kun pelkäsin sitä että jos pääsen kouluun niin mun pitää oikeasti haluta sinne ja mennä sinne. Pelkäsin kaikkea, miksi kaikkea pitää pelätä? Ja mähän päätin etten todellakaan turhaan vähennä työmäärääni miltei nollaan jos en opiskele kunnolla, nykyään nimittäin töitä ei noin vaan ole jaettavaksi! Eli jos ryhdyn johonkin ryhdyn kunnolla ja siinä kesti hetki miettiä jaksanko mä ja kiinnostaako.
No, nyt oon huomannut että kiinnostaa. :) Ei epäilystäkään. Enää en jaksa pelätä sitä saanko töitä tältä alalta myöhemmin, sen näkee sitten. Ensin aion opiskella itseni mahdollisimman hyväksi ja päteväksi ammattilaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti